Rally-tokoa pitkästä aikaa

Moi! Neljä viikkoa sitten sunnuntaina meillä alkoi kauan odotettu toko-kurssi, jossa treenaamme rally-tokoa. Meillä on ehtinyt olla siis jo neljä kertaa kurssilla ennen kuin sain aikaiseksi kirjoittaa postausta.  Meillä oli siis kolmen viikon tauko ohjatuista treeneistä, jonka aikana treenattiin muun muassa takaa sivulle kiertoa, eteen tuloa ja siinä peruuttamista sekä paikkamakuuta.

Ensimmäisellä kerralla tehtiin treeneissä pientä rataa, jossa kyltteinä oli ainakin liikkeestä maahan, askel oikealle, vasen täyskäännös, koira eteen oikelta sivulle sekä koira eteen vasemmalta sivulle. Lilla oli ollut aikaisemmalla kurssilla vielä erittäin yli-innokas ja sillä oli tapana meinata syödä sormetkin palkattaessa. Nyt Lilla oli kuitenkin selvästi rauhallisempi, ja meidän touhussa näkyi jo jotain pientä järkeä. Lillan seuraamisen kohta oli myös parantunut, sillä aikaisemmin se oli kulkenut liian edessä.

Ennen kuin alettiin tulemaan koko rataa, harjoiteltiin ensin liikkeestä maahan- kylttiä, sillä en ollut kokeillut sitä aikaisemmin. Aluksi avitin kädellä, mutta hyvin pian pystyin jo jättämään käden pois, kun Lilla hokaisi homman jujun.

Tultiin rata ensin kerran läpi, ja ongelmakohdaksi muodostuikin askel oikealle, sillä Lilla ei oikein vieläkään hokaissut sitä. Niinpä harjoiteltiin radan jälkeen pelkästään sitä kylttiä siten, että nojasin painoa toiseen suuntaan käsi jalassa kiinni koittaen saada koira nojautumaan mukana, jonka jälkeen astuin askeleen nojaamaani suuntaan ja koitin pitää koiraa mukana. Vielä se ei ihan onnistunut, mutta saimme kotiläsyksi kyseisen kyltin harjoittelemisen.

Toisen kerran aloitimme ulkona ohitusharjoituksilla (kuten jatkossakin tullaan aloittamaan). Aika lailla haukkumiseenhan aika kuluikin, kun ei tossa haukkumisessa juurikaan mitään kehitystä ole tapahtunut.

Sisällä tehtiin suunnilleen samoja juttuja kun aikaisemminkin. Valtaosa ajasta meni jälleen askel oikealle- kyltin harjoittelemiseen. Eipä siinä mitään sen suurempaa kehitystä ollut tapahtunut, ja jatketaan harjoittelua edelleen kotona.

Kahdesta seuraavasta kerrasta kerron toisessa postauksessa, jotta saan nyt tämän julkaisun pois alta. Meidän ensimmiset möllirally-toko kisat ovat 5.5.2018 sekä toiset mahdollisesti 17.6.2018. Tavoitteena olisi saada ainakin yksi hyväksytty tulos virallisista kisoista tänä vuonna.

-Pinja-

Rallykisat, mitä jatkossa?

Noniin, otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja päätin lopettaa lähes kuukauden kestäneen tauon. Olimme Jyväskylässä Pop Dogin järjestämissä rallykisoissa, alokasluokan toisissa kilpailuissa. 

Menimme sunnuntaina jo Jyväskylään hotelliin yöksi. Maanantaina menimme Haukkuvaaran hallille noin puoli tuntia ennen alo-luokan alkamista. Micke oli todella jännittynyt, ja itselläkään ei ollut kaikki ihan hyvin. 

Rupesin lämmittelemään koiraa ja siitä ei tullut oikein mitään. Micke pälyili vaan ympärilleen, eikä keskittynyt minuun. Koiran käytös ei minua ärsyttänyt vaan ihan muut jutut, ja se näkyi hyvin myös kisasuorituksessa.

Rataan tutustumisen aikana Micke sai rauhoittua ja sen jälkeen liikkeet alkoi sujua. Rata oli aika helpon oloinen, kyltteinä: Lähtö, istumisesta juosten, normaali vauhti, istu, täyskäännös oikeaan, spiraali vasemmalle, liikkeestä maahan, 270 oikeaan, saksalainen käännös, istu eteen vasemmalta sivulle istu, koira teen 1 2 3 askelta taakse, hitaasti ja maali. 

Eteen tulo kylteillä, eli ihan viimeisimmillä kylteillä ei sujunut kamalan hyvin. Uusittiin yksi kyltti kaksi kertaa, ja eteen tulo ei onnistunut senkään jälkeen (Treeneissä onnistuu yhdestä käskystä). Ja toisessa etern tulo kyltissä oli kiemurtelua. Pistevähennyksiä tuli myös remmin kiristymisestä ja väärästä suorituspaikasta. Koko alkurata meni kuitenkin hyvin, vaikka pisteitä tuli vain 72. Teen myöhemmin postauksen, missä kerron vinkkejä aloitteleville kisaajille, jos vaan haluatte!

-Minttu-

Meidän säännöt 2

Sääntösarja jatkuu! Tänään ajattelin kertoa meidän säännöistä treenihallilla ja treenatessa, sekä vapaana metsässä. Miten toimitaan missäkin tilanteessa, mikä on oikein ja mikä on väärin. Aloitetaan nyt noilla hallin säännöillä. Kyseisessä hallissa missä käymme, on tietenkin omat säännöt. "Koirat eivät saa tehdä tarpeitaan piha-alueelle, koirat eivät saa odotustilassa tai esim. kursseilla leikkiä keskenään". 

Kun me saavumme hallille, käytän Micken aina ensin pissalla viereisellä tien pätkällä. Koiran pitää mennä hihnassakävely sääntöjen mukaisesti. Muihin koiriin ei kiinnitetä huomiota edes piha-alueella, eikä sitten varsinkaan hallin sisällä. Micke on nyt aloittanut pitämään oikein mukavan haukkukonsertin jos joku toinen koira on heti vastassa hallin sisässä. Uskon että pääsemme tästä tavasta muutaman kerran jälkeen jo eroon, sillä koira lopettaa onneksi haukkumisen heti käskystä.

Odotustilassa Micken pitää istua, seisoa tai maata vierelläni ja mieluiten pitää katsekontaktia yllä. Kentälle mennessämme koiran tulee jo kävellä seuraten ja niin se oikeastaan aina automaattisesti tekeekin. Kun itse kierrän radan läpi, koira odottaa jossain reunassa paikallaan. Jos olemme hallivuorolla, Micke saa kulkea mukanani laittamassa kylttejä, mutta ei saa kiertää rataa kanssani silloinkaan. 

Kentällä Micke ei saa kiinnittää huomiota toisiin ihmisiin tai koiriin, eikä se niin tee, vaan keskittyy minun kanssani treenaamiseen. Kun toinen koira suorittaa rataa treeneissä, me ollaan joko paikallaan katsomassa niin ettei olla tiellä, tai harjoitellaan joitain kylttejä niin ettei olla suorittajan tiellä. En ole kieltänyt koiraa haukkumasta hallilla, sillä Micke ei hauku melkein koskaan. Jos innostan sitä tietyillä sanoilla, mitkä saa usein koiran haukkumaan, teen sen silloin kun ollaan hallivuorolla tai silloin kun kukaan ei treeneissä suorita rataa.

Eipä nuo nyt oikeastaan sen kummemmat säännöt ole, enemmänkin tavat. Yritämme huomioida kaikki muut koirakot hyvin, sekä yritän pitää Micken mielen virkeänä, iloisena ja kumminkin säilyttää Micken kuulolla olemisen.

Siirrytäämpä nyt vapaana olon sääntöihin. Micke on vapaana esimerkiksi mökillä, metsässä, jäällä, pelloilla ja kaikilla syrjäisillä paikoilla, eli melkein joka paikassa muualla, mutta ei tiellä. Kun päästän koiran irti, sen pitää ensin tulla luokseni käskystä ja pysähtyä käskystä. Jos niin ei tapahdu, koira ei pääse heti vapaaksi. Hihnan irrotettuani, koiran täytyy odottaa vapautusta katsekontaktia ylläpitäen. Sitten se saa riekkua juuri niin paljon kun vain haluaa. 

Jos kutsun koiraa tänne ja se tulee luokse, annan kehut ja sanon että saa mennä. Jos taas ei tule luokse, käyn ottamassa kiinni (tämä ei niinkään päde nykyään, sillä koira tulee aina tänne kun käsken). Ja Micke ei tykkää lähteä kauas minusta, mutta jos se lähtee näköetäisyyden ulkopuolelle, jatkan vain matkaa ja koira tulee sekunnin tai parin päästä kauhealla vauhdilla perästä. Jos koira kuitenkin on menossa esim. toisten pihaan tai ns. kielletylle alueelle, pyydän sen luokseni.

Ei meillä oikeastaan ole sen kummempia sääntöjä vapaana ollessamme, enemmänkin keskityn siihen että koira juoksee paljon ja saa nauttia siitä, enkä kokoajan hössötä sille ja käskytä sitä. Micke ainakin alkuun tykkää itse haistella rauhassa vähän kauempana, ja anna sille oman pienen haisteluajan. Viitisen minuuttia haisteltuaan, koira yleensä haluaa olla vaan seurassa, tai saa kauheita hepuleita kun sanon sille jotain.

Toivottavasti tajusitte jotain tästä mitä kirjoitin, sillä tein postauksen aika nopeasti.

-Minttu-

Häiriöntekijöitä

Ajattelin kertoa taas tässä välissä vähän kuulumisia, kun niitä nyt löytyy. Ollaan Micken kanssa nyt kerran tai pari kertaa viikossa vedetty pulkkaa ja koira alkaa tykätä hommasta kokoajan vaan enemmän. Perjantaina vedimme pulkalla 45 minuutin lenkin, ja pulkan paino oli yhdessä vaiheessa varmaan noin kymmenen kiloa. Mickellä ei silti puhti loppunut vaan olisi halunnut juosta kokoajan, mutta minä en enää jaksanut juosta painavilla kengilläni. Juoksimme siis alkuun kilometrin tai pari noin viiden kilon painolla.

Mennäänpä vielä pari päivää taaksepäin, nimittäin keskiviikkoon. Treenipäivänä treenasimme hallilla malttamista ja sen kautta seuraamista. Tuona päivänä Micke väsyi tosi nopeasti, kun oli täysin uusi ja hankala juttu. Onnistuimme kuitenkin kohtuullisen hyvin ja olen käyttänyt tuota samaa nyt lauantain hallivuorolla ja varmaan tulee käytettyä jatkossakin.

Lauantaina hallille meidän mukaan tuli mummini kaveri ja hänen perronsa Edu. Muutamat haukahdukset tuli pihassa kun saavuttiin hallille, mutta sen enempää haukkua ei tullut. Itse hallissa treenasimme kahta ratapätkää, toinen koostui alokasluokan kylteistä (videolla) ja toinen avoimen ja voittajaluokan kylteistä.

Yllätyin siitä, miten hyvin Micke keskittyi minuun, vaikka Edu juoksi ja haukkui vieressä vapaana. Koko hallivuoron ajan Micke keskittyi vain olennaiseen, eli minuun ja treeniin. Alo pätkä meni joka kerta todella hyvin (paitsi videossa näkyy kun Edu karkasi omasta treenistään meidän luo ja keskeytti yhden kyltin) ja avon ja voin pätkä myös. Aikalailla virheettömästi saimme suoritettua joka kerta pätkät.

Harjoittelimme myös noutokapulan hakua ja irti antamista, lähetä koira kylttiä, sekä putkea, seisomis käskyä ja paikalla oloa omassa nurkassa kun minä teen jotain muuta. Kaikki sujui aivan loistavasti (eihän se vielä noita kaikkia siis kunnolla osaa) ja oli todella hyvä fiilis treenin jälkeen. Ulos mennessämme ohitimme kolme koirakkoa ilman minkäänlaista reagointia, ja olin sen jälkeen vielä tyytyväisempi. 

Ainiin, hallilla tuli vielä harjoiteltua mummin kaverin kanssa sirun tarkistusta, joka koitui kisoissa pieneksi ongelmaksi. Käytimme laskinta, joka oli ulkonäöltään todella samanlainen kuin tunnistuslaite. Kokeilin ensin itse, ja Micke ei reagoinut paljon mitään. Kun Edun omistaja kokeili, Micke olisi mennyt karkuun, mutta kun syötin sille samalla namia, "siruntarkistus" onnistui.

Nyt sunnuntaina näimme pitkästä aikaa Lillaa. Kävimme alkuun metsässä, missä vierähti vähän yli tunti. Alkuun Micke oli todella epävarma Lillan kanssa. Aina kun Lilla tuli Micken lähelle, näytti Micke hampaitaan ja murahti. Oli kiva nähdä että Mickekin osaa komentaa Lillaa kun tarve on ja Micke alkoi kokoajan pikkuhiljaa rentoutua. Lopulta Micke paimensi Lillaa ja juoksi sen perässä, sekä ei enää aina ärissyt Lillan tullessa iholle.

Noin tunti metsäilyn jälkeen lähdettiin kävelylle yhdessä ja matkaksi meille tuli 12 kilometria, Pinjalle ja Lillalle noin 15 kilometria. Vastaan tuli kaksi koiraa, ja Micke ohitti ne haukuitta. Myöskin pihoissa olevat koirat jätettiin huomiotta. Koira kulki myös todella kivasti vierellä, paitsi sitten loppua kohden into hyvään kävelyyn väheni, mutta yleisesti lenkki meni meidän osalta todella hyvin.

Toivon vaan että kesä tulisi nopeasti ja pääsisimme vihdoinkin harjoittelemaan canicrossia ilman pelkoa siitä että kaatuan. On myös vähän ikävä lumettomia metsiä, sillä nyt kun vien Micken purkamaan virtoja metsään, koiran tassut kesää järkyttävät jääpaakut. Ainiin ja kohta olisi jo aika ilmoittautua kisoihin, ihanaa, sillä odotan noita kisoja todella paljon. 

-Minttu-

Eläinlääkärissä

Moikka! Lillan kanssa tosiaan käytiin viime tiistaina hammaskiven poistossa, kun sitä oli kertynyt takahampaisiin jo jonkin verran. Lisäksi sillä oli patti ylhäällä kitalaessa, joten se haluttiin tutkituttaa samalla kertaa.

Meillä oli aika kahdeksalta Lahden Evidensiassa. Selvittiin sisällä tosi näppärästi haukuitta, kun siellä ei vielä muita koiria ollut, ja meidät otettiinkin melkein heti vastaan. Mitattiin aluksi Lillan paino, joka oli 13,5kg. Lillan ihannepainohan olisi siis suunnilleen vähän reilu 14kg, joten tasaista tahtia ollaan sitä kohti menossa. Lisäksi vastaanotolla annettiin suonensisäisesti rauhoittavaa lääkettä, mutta varsinainen toimenpide suoritettiin inhalaatioanestiassa.

Haettiin Lilla puoli yhdeltä, koiran ollessa vielä vähän pökkyrässä. Meidän yllätykseksemme meille kerrottiin, että Lillalta oli poistettu yläleuasta traumaattisesti murtunut etuhammas. Patti sen sijaan oli ollut normaali rakenne. Lisäksi hampaat puhdistettiin, kartoitettiin, röntgenkuvattiin ja kiillotettiin. Kahden hampaan juuristossa oli myös todettu jonkinlaista muutosta, mutta ne lääkäri vahvisti myöhemmin pulpakiviksi, jotka eivät aiheuta tällä hetkellä toimenpiteitä.

Eli tiivistettynä mitä tässä voidaan todeta: suu on puhdistettu ja kartoitettu mahdollisten ikävyyksien varalta, sekä mahdollisesti kipua aiheuttanut hammas poistettu. Nyt Lilla söi kolmen päivän ajan Metacamia kipulääkkeenä, ja Hexageliä levitetään kerran päivässä operoidulle alueelle. Lisäksi Lilla syö pehmeää ruokaa viikon ajan, eli toisinsanottuna nappulat annetaan liotettuna ja pullat tyttö saa normaalisti.

Eli tällaista meille kuuluu. Kerro ihmeessä kommenteissa, mistä haluaisit minun kirjoittavan seuraavaksi :)

-Pinja-

Kehitystä treeneissä ja talviaktiviteeteissa

Mickellä on nyt ollut lähiaikoina kamalan paljon energiaa. Hyvähän se on, mutta sitä on näin kylmällä säällä vaikea purkaa. Tiistaista lähtien on ollut aamuisin yli -20 astetta pakkasta, mutta onneksi päivällä vaan jotain -10 astetta. Tiistaina huomasi selvästi että Micken tassut meinasi jäätyä ulkona, joten oltiin siellä vaan 45 minuuttia.

Keskiviikkona meillä oli treenit ja ennen treenejä tehtiin ensin 45 minuutin pulkkalenkki + tunnin kävelylenkki. Talutin ensin pulkkaa ja Mickeä erikseen ja kiinnitin pulkan Mickeen vasta muutaman kymmenen metrin päässä kotoa. Koira lähti heti vetämään kauhealla innolla ja lisäsin nopeasti monta kiloa painoa, sillä koira olisi vaan innoissaan halunnut juosta eteenpäin. On kiva huomata että koira nauttii tolleen oikeasti työn tekemisestä ja varsinkin vetämisestä. Nyt sillä oli ihan uutta puhtia mitä en ennen ole nähnyt, sillä se ei väsynyt vaikka vedettiin melkein tunti lähemmäs kymmenellä kilolla.

Treeneissä meillä oli rata, jossa oli 14 kylttiä. Avoimen luokan kylttejä suurin osa, mutta hihnassa vielä mennään. Varmaan siihen asti mennään hihnassa, että ollaan kolmet alokasluokan kisat menty hyväksytysti. Treenit meni tosi hyvin, meidän kanssa oli kaksi narttukoiraa treenaamassa. Micke oli myös hyvin kiinnostunut ohjaajamme kahdesta koiranpennusta, espanjanvesikoiran ja australianpaimenen pennut.

Torstaina Micken tassut jäätyi jo viidessä minuutissa, joten tuo olikin sitten Micken vapaapäivä. Perjantaina menimme koirauimalaan ja ennen sitä saimme tehtyä kahdenkymmenen minuutin metsälenkin ilman että koira olisi osoittanut tassujen jäätymistä. Uimalassa Micke osasi käyttäytyä todella hyvin, ei vetänyt kokoajan joka suuntaan jne. Uimisestahan Micke tykkää todella paljon ja koira ui koko 30 minuutin ajan täysin putkeen kokoajan kummempia taukoja pitämättä.

Lauantaina meillä oli hallivuoro, ja tehtiin alokasluokan rataa. Saatiin heti ekalla yrityksellä tehtyä täysin puhdas rata, ja ei sitten sen enempää tehty rataa lauantaina. Harjoiteltiin avoimen luokan kylttejä, ja oli kiva pitkästä aikaa treenata koira vapaana hallilla. Erityisenä harjoittelun kohteena meillä oli kltti "istu, seiso, kierrä koiran ympäri". Illemmalla saatiin jopa tunnin pituinen lenkki tehtyä, eikä koiran tassut jäätynyt ollenkaan. Ollaan nyt harjoiteltu viikon ajan muutaman päivän välein hammastahnan laittoa, sillä sen laittaminen ei todellakaan onnistuisi noin vain Mickelle. Koira antaa kyllä hinkata hampaitaan ilman tahnaa, mutta ei jos sormessa on hammastahnaa. Edistystä tulee nopeasti ja lauantaina sain jo Micken toisen puolen hampaisiin laitettua tahnan.

Tässä oli nyt tälläinen lyhyt kuulumispostaus, toivottavasti sait meidän arjesta vähän kiinni tämän avulla. Yritän kehitellä jotain erikoisempaa postausta seuraavaksi, ja ideoita saa ehdottomasti antaa.

-Minttu-

Mitä harrastaa koiran kanssa talvella?

Moikka! Minttu kirjoittikin aikaisemmin postauksen Uusista aktiviteeteista sekä tavoitteista. Meiltä toivottiinkin sitten tarkennusta liittyen noihin talviaktiviteetteihin, joten tänään ajattelin sitten kertoa niistä vähän tarkemmin. Ja tosiaan jos joku ihmettelee, miksi olen kirjoittanut viime aikoina näin harvoin, niin en todellakaan ole lopettamassa. Mulla on vaan ollut motivaatio hukassa ja kirjoittelen sitten kun siltä tuntuu, ja siksi onkin kiva kun meitä kirjoittajia on kaksi ;)

Pulkan veto

Pulkkailu tuo hauskaa lisää peruslenkkeilyyn ja se on helppo "työ", jonka koiralle voi tarjota. Itse olen laittanut koiralle sekä vetovaljaat että pannan siten, että pulkka on valjaissa kiinni ja mulla on sitten perushihna pannassa kiinni. Itselläni on ollut käytössä NonStopin Freemotion- valjaat. Noi ei tohon pulkanvetoon ole mitkään parhaimmat, eli sopivat huskyvaljaat tai jotkut muut valjaat aisojen kanssa olisi paremmat. Itse kuitenkin vedätän vaan pieniä painoja (tällä hetkellä 4,5kg) suunnilleen kerran viikossa, joten siitä ei mitään merkittävää haittaa ole.

Opettamisen kannalta Lilla oli todella helppo tapaus. Ensin annoin Lillan haistella pulkan, ja sitten liikutin sitä ja palkkasin Lillaa samaan aikaan. Sen jälkeen aloin vetää pulkkaa oikeassa kädessäni Lillan ollessa vasemmalla puolellani. Lilla tottui pulkkaan todella nopeasti ja pian pystyinkin jo laittamaan pulkan Lillan valjaisiin. Lähdettiinkin siitä suunnilleen suoraan vetämään 2 km reipas kävely, eikä mitään ongelmaa. Herkemmillä koirilla tosin kannattaa panostaa paljon tohon pulkkaan totuttamiseen, ettei siitä vahingossa pääse muodostumaan negatiivista asiaa.

Kelkkailu

Tämä nyt on ihan oma keksimäni nimitys, mutta ideana kuitenkin, että ohjaaja potkuttelee potkukelkalla ja koira saa joko juosta vieressä tai vetää. Tämä on siitä hyvä liikuntamuoto, että koira pystyy vetämään oman kuntonsa mukaan, ja voi sitten halutessaan ravailla kelkan vieressä. Lilla esimerkiksi yleensä vetää ensin, sitten puolessa välissä himmailee ja loppumatkasta jaksaa taas vetää.

Välineinä mulla on ollut ihan perus potkukelkka, juoksuvyö, joustohihna ja nuo aiemmin mainitut vetovaljaat. Hihna pysyisi varmaan ihan hyvin kädessäkin, mutta kivempi käyttää tota vyötä, kun sellainen kerran on. Kicksparkhan olisi tähän käyttötarkoitukseen paljon potkukelkkaa parempi, mutta taitaa jäädä haaveeksi hintansa takia.

Minisukset

Yksi mun tämän talven lempparijutuista on ehdottomasti ollut minisuksilla vedättäminen. Siinä mulla on siis minisukset, sauvat, juoksuvyö sekä joustohihna, joka menee Lillan vetovaljaisiin. Lisäksi mulla on panta, jossa pidän kiinni normihihnaa aina muutoin kuin vedettäessä sekä kuppi, jonka luokse opetin Lillan juoksemaan.

Elikkä; mennään siis aina odottamaan johonkin tiettyyn kohtaan, kun joku muu käy viemässä kupin noin sadan metrin päähän. Sanon Lillalle 'odota', otan normihihnan pois, ja annan käskyn 'vedä'. Sitten viipotetaan vaan kupin luokse, ja juuri ennen kuppia huudan 'seis', jotta sekin sana alkaisi juurtua Lillan päähän. Myöhemmin, kun Lilla oppii 'seis'- käskyn merkityksen, ei tarvita enää kuppia. Silloin huutaisin siis aina vaan tuon 'seis', ja pystyisin silloin palkata koiran ihan vaan kädestä.

-Pinja-