Elikkä päätin nyt aloittaa uuden sarjan, jossa tarkoituksena olisi esitellä kolme kaniani: Ada, Hilma ja Kira. Tässä postauksessa kerron hieman enemmän Adasta, joka on kaneista vanhin.
Ada on syntynyt 2.9.2013, eli on tällä hetkellä nelivuotias. Ada on risteytyskani: tytön isä on puhdasrotuinen kääpiöluppa ja emässä on ainakin hermeliiniä ja leijonaharjasta.
Adan poikueessa oli kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Meillä oli tuolloin leikattu uros Keijo, jonka seuraksi etsimme pientä tyttöä. Molemmat tytöt olivat melko etäitä, mutta Adaan päädyimme vain sen perusteella, että se oli niistä hiukan sosiaalisempi. Niinpä Ada lähti meidän mukaan tutustumaan uuteen kotiinsa.
Kesällä 2015 Keijo kuoli 9- vuotiaana ja jätti suuren aukon sydämiimme. Loppuvuodesta otettiinkin Adalle uusi kaveri: kääpiöluppa Hilma, joka asusteleekin meillä edelleen. Suunnilleen vuosi sitten meille jäi myös Hilman poikasista Kira. Hilman ja Kiran esittelen kuitenkin tarkemmin vasta seuraavissa postauksissa.
Ada on ollut meillä nyt siis neljä vuotta ja niihin on mahtunut paljon sisältöä. Ada oli pienestä pitäen utelias ja myös erittäin fiksu ja se kyllä käyttää tilaisuutensa hyväksi, jos se haluaa jonnekin. Esimerkiksi mulla kesti todella pitkään tajuta, että jos en laita tuolia kunnolla koulupöytäni alle niin palatessani kaikki tavarani ovat lattialla ja kani pöydällä.
Nuorempana Ada oli myös erittäin tempperamenttinen, eikä esimerkiksi kynsien leikkuu meinannut onnistua millään. Nykyään kuitenkin luonne on tasoittunut, eikä tyttö enää taistele kovin paljoa vastaan.
Ada ei ole mikään sylikani, mutta silityksistä se tykkää. Niistäkin tosin vain omaehtoisesti eli jos se haluaa tutkia ympäristöään niin se ei kyllä jää rapsuteltavaksi. Ada tykkää myös ulkoilusta, mutta valjaiden laitto ei ole sille mieleistä. Nyt viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt opettaa sitä sujauttamaan päänsä itse valjaisiin. Keväällä siinä jo onnistuttiinkin, mutta kun kanit olivat kesän pihalla ja ei harjoiteltu paljoa, niin pakka lopulta hajosi kokonaan. Nyt lähiaikoina pitäisi taas alkaa uudestaan opettamaan valjaiden laittoa, niin ehkä joskus päästäisi uloskin asti.
Mitäs tykkäsitte? Kommentoikaa alas, haluatteko lukea toisenkin osan! :)
-Pinja-
Adan poikueessa oli kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Meillä oli tuolloin leikattu uros Keijo, jonka seuraksi etsimme pientä tyttöä. Molemmat tytöt olivat melko etäitä, mutta Adaan päädyimme vain sen perusteella, että se oli niistä hiukan sosiaalisempi. Niinpä Ada lähti meidän mukaan tutustumaan uuteen kotiinsa.
 |
| Ada ja Keijo |
Keijo ei meinannut alkuun hyväksyä uutta tyttöä, mutta totuttelun jälkeen niistä tuli parhaita kavereita. Erimielisyyksiä syntyi ainoastaan silloin, jos Adalla oli valeraskaus ja sekin aika kesti kerralla vain muutaman päivän. Jos tilanne sitä vaati niin elelivät ne pari päivää erillään ja tulivat sitten taas hyvin toimeen.
Kesällä 2015 Keijo kuoli 9- vuotiaana ja jätti suuren aukon sydämiimme. Loppuvuodesta otettiinkin Adalle uusi kaveri: kääpiöluppa Hilma, joka asusteleekin meillä edelleen. Suunnilleen vuosi sitten meille jäi myös Hilman poikasista Kira. Hilman ja Kiran esittelen kuitenkin tarkemmin vasta seuraavissa postauksissa.
Ada on ollut meillä nyt siis neljä vuotta ja niihin on mahtunut paljon sisältöä. Ada oli pienestä pitäen utelias ja myös erittäin fiksu ja se kyllä käyttää tilaisuutensa hyväksi, jos se haluaa jonnekin. Esimerkiksi mulla kesti todella pitkään tajuta, että jos en laita tuolia kunnolla koulupöytäni alle niin palatessani kaikki tavarani ovat lattialla ja kani pöydällä.
Nuorempana Ada oli myös erittäin tempperamenttinen, eikä esimerkiksi kynsien leikkuu meinannut onnistua millään. Nykyään kuitenkin luonne on tasoittunut, eikä tyttö enää taistele kovin paljoa vastaan.
Ada ei ole mikään sylikani, mutta silityksistä se tykkää. Niistäkin tosin vain omaehtoisesti eli jos se haluaa tutkia ympäristöään niin se ei kyllä jää rapsuteltavaksi. Ada tykkää myös ulkoilusta, mutta valjaiden laitto ei ole sille mieleistä. Nyt viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt opettaa sitä sujauttamaan päänsä itse valjaisiin. Keväällä siinä jo onnistuttiinkin, mutta kun kanit olivat kesän pihalla ja ei harjoiteltu paljoa, niin pakka lopulta hajosi kokonaan. Nyt lähiaikoina pitäisi taas alkaa uudestaan opettamaan valjaiden laittoa, niin ehkä joskus päästäisi uloskin asti.
Mitäs tykkäsitte? Kommentoikaa alas, haluatteko lukea toisenkin osan! :)
-Pinja-
Ai teilläkin on kaneja, meiltä niitä löytyy kaksi. :)
VastaaPoistaIhana Ada ja Keijo tattakai. Blogissasi on kertakaikkiaan kaunis ulkoasu ja teksti on selkeää ja sitä on mukava lukea.
VastaaPoista